Olen aikaisemmin kuulunut niihin henkilöihin, jotka yrittävät työntää ikävät ja pahalta tuntuvat tunteet pois. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut ja ymmärtänyt, että pahalta tuntuvien tunteiden syrjään työntäminen/kontrollointi ei auta minua millään lailla. Ennemminkin pitäisi käydä läpi näitä ikäviä tunteita. Itseltään voi kysyä miksi tuntee näin? Aina sitä ei kuitenkaan tiedä miksi on paha olla ja se on ok, koska sellaista elämä vain välillä on.

Nykyään somessa, ja etenkin instagramissa, koko ajan tulee vastaan kuvia ja tekstejä, jotka kehottavat, että pitäisi olla positiivinen ja keskittyä positiivisuuteen. Koko ajan tulee myös kuvia, joissa näkyy kuinka ihmiset ovat onnellisia ja elävät unelma elämää. Tämä kuitenkin antaa väärän kuvan ihmisille, koska kukaan ei ole onnellinen/iloinen 100% ajasta, ja se on täysin ok. Minusta on ihanaa, kun ihmiset keskittyvät enemmän positiivisiin asioihin kuin negatiivisiin ja positiivisista ihmisistä saa itselleenkin upeaa energiaa. Mutta tosi asia on, että minulle itselle niin kuin varmasti monelle muullekkin on tullut jonkinlainen paine tästä asiasta. Paine, että pitäisi koko ajan olla onnellinen, iloisella ja positiivisella mielellä. Olen kuitenkin tajunnut, että ihmistä ei ole luotu olemaan onnellinen/positiivinen koko aikaa. Miksi meillä ylipäätänsä on ”ikävät” ja ”pahalta” tuntuvat tunteet? Uskon, että ilman näitä ”pahalta” tuntuvista tunteista emme koskaan osaisi täysin nauttia niistä ilon ja onnen tunteista. Emme myöskään tietäisi milloin olemme onnellisia ja milloin emme. Minusta siis pitäisi hyväksyä kaikki tunteet, joita tunnemme olivat ne sitten surullisia tai iloisia tunteita. En tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa jakamaan myös niitä ikäviä ja pahalta tuntuvia asioita. Mutta olisi hyvä, että jokainen ymmärtäisi että elämä ei ole koko ajan yhtä hymyä eikä sen tarvitsekaan olla. Elämä voi olla onnellista ja voit tuntea itsesi onnelliseksi vaikka joskus tuntuukin ikävältä tai jos sinulle sattuu ikävia asioita. Minusta negatiivisten ja ikävien tunteiden läpikäyminen vain puhdistaa ilmaa ja itselleen tulee parempi mieli ja olo.

Olen huomannut, että mitä enemmän taistelee vastaan niitä ikäviä tunteita niin sitä enemmän ne kontrolloivat itseämme ja tuntuvat näin vielä pahemmilta. Mitä enemmän yrittää jotain kontrolloida niin sitä kauemmin se yleensä jatkuu. Olen huomannut oman ahdistukseni kanssa, että kontroillointi ei auta asiaa yhtään. Sitä luulee, että kontrolloimalla omaa ahdistusta se lähtisi pois, mutta näin ei ole ainakaan minun kohdalla käynyt. Kontrolloimalla jotakin asiaa tarkoittaa ettemme luota. Kun pystyy päästämään irti kontrollista tulee itselleen paljon vapautuneempi olo. Koska tosia asia on, että emme voi koskaan tietää mitä elämässä tulee tapahtumaan. Tottakai voimme suunnitella elämää, mutta ei kukaan tiedä varmaksi mitä esim. viikon päästä tapahtuu. Tämä on ehkä monien yksi suurimmista peloista, mutta se auttaa jonkin verran kun tietää, että ollaan kaikki samassa veneessä.

-Calm & Sparkle